#81. Onko Atria saanut siivet, Kai Gyllström?
Atrian tuloskehitys on ollut viime vuodet myötätuulessa, ja pörssikurssi on totellut tuloskehitystä.
Liiketoimintaympäristö ei kuitenkaan näytä järin hehkeältä, sillä Atrian perinteisessä ytimessa, sian- ja naudanlihassa, kysyntäkäyrät viettävät alaviistoon.
Kypsän ja jopa laskevan markkinan peli on tehokkuuspeliä. Isoissa volyymeissä jokainen säästetty sentti tai prosentin kymmenys on kotiinpäin. Rako on ahdas, kun toisaalla keskittynyt kauppa ja rahoistaan tarkat suomalaiset kuluttajat eivät tarjoa helppoja voittoja.
Atria käy taistoon muun muassa tehostamalla prosessejaan ja kampaamalla läpi jokaisen tuotteen hinnoittelun net revenue management -toimintatavan mukaisesti.
Kasvua Atria hakee erityisesti siipikarjasta ja valmisruuasta, joissa kummassakin kysyntä antaa myötätuulta. Eriytisesti Ruotsissa, Atrian toiseksi suurimmassa toimintamaassa, ne ovat kovassa kasvussa.
Nurmossa avattiin viime vuonna 165 miljoonan euron siipikarjalaitos, ja parhaillaan käynnissä on noin 110 miljoonan euron suuruinen valmisruokatuotannon investointiohjelma. Tehdasinvestointien lisäksi Atria satsaa näille aloille suhteessa enemmän tuotekehityksessä ja markkinoinnissa, ja mahdolliset yritysostotkin kohdentunevat siipikarjaan tai valmisruokaan.
Itikka-osuuskunta ja Lihakunta omistavat yhdessä selvästi yli puolet Atrian osakkeista ja lähes 90 prosenttia äänistä. Osuuskuntien itselleen määrittelemä tärkein tehtävä on ”hoitaa jäsenistön etuja ja näkökulman esilläoloa atrialaisessa yritysperheessä”. Siis varmaankin taata tuottajien lihalle kysyntä ja hyvä hinta.
Atrian vähemmistösijoittajan näkökulmasta raaka-aineesta ei pitäisi maksaa senttiäkään enempää kuin on tarve eikä lihaa pitäisi ostaa grammaakaan yli tarpeen. Kuinka nämä intressit sopivat yhteen?
”Toimimme niin kuin mikä tahansa pörssiyhtiö”, Kai Gyllström vastaa. ”Meitä mitataan liikevoitolla, osakekohtaisella tuloksella, kasvulla ja työhyvinvoinnilla. Mittarit liittyvät kannattavaan kasvuun.”
Yhteistyössä: Atria
